Yleisöltä: Yhteisöllinen seikkailu taiteen ja saariston keskellä

Julkaisemme kevään aikana festivaalivieraiden kokemuksia vuoden 2022 festivaalilta. Vuorossa on Minea Tikkanen, joka viihtyi festivaalilla koko viikonlopun ajan. Ohjelman ja majoituksen lisäksi Minea kertoo avoimesta ja yhteisöllisestä tunnelmasta, joka ulottui taiteilijoista yleisöön asti. Kuinka nopeasti yksin konserttiin tullut tutustuu muihin festivaalivieraisiin?

Teksti: Minea Tikkanen, kuvat: Alva Grünthal

Matkustin ensimmäiselle Aava-festivaalille heinäkuussa 2022 Helsingistä julkisilla: ensin junalla Turkuun ja Turusta busseilla festivaalin ensimmäiselle saarelle Houtskariin. Perjantaina olin liikkeellä itsekseni, sillä festariseuralaiseni saapuisivat paikalle vasta lauantaina. Festivaalille saapuminen oli sujuvaa, sillä bussi kuljetti suoraan ensimmäisen konserttipaikan luo Houtskarin seurakuntatalolle. Konserttipaikan yhteydessä oli erittäin kätevästi myös ensimmäinen majapaikkani, Saaristokoulun Bed&Breakfast-majoitus. Saaristokoulu oli majoituspaikkana mukava ja kotoisa, ja siellä majoittui myös muita festarivieraita.

Heti Houtskariin saapumisen jälkeen aloin aistia festivaalin ihanan lämpimän ja välittömän tunnelman. Konserttia edeltäneessä taidenäyttelyssä pääsin moikkaamaan ystävääni Maria ja muita taiteilijoita, ja jo ennen illan avajaiskonserttia olin tutustunut muutamaan muuhun festarivieraaseen. Festivaaliviikonloppu oli lämmin paitsi tunnelmaltaan, myös lämpötilaltaan, joten päivittäinen (ellei useampikin) uimareissu kuului olennaisesti viikonlopun ohjelmaan, saaristosta uimapaikkoja kun löytyi! 

Perjantain konsertissa koettiin monipuolisia esityksiä: nautin erityisesti tanssin ja musiikin yhdistelmästä sekä muusikoiden upeasta yhteissoitosta. Myös yleisön ja taiteilijoiden välinen tunnelma oli välitön heti konsertin alusta alkaen. Viralliset jatkot ja Maja Mannila trion esiintyminen saariston kesäisessä illassa kruunasivat ensimmäisen päivän, ja olikin ihanaa ajatella, että tätä on luvassa vielä kaksi kokonaista päivää!

Lauantaina tartuin minulle esitettyyn tarjoukseen päästä toisen festarivieraan kyydissä seuraavalle saarelle Korppooseen. Siirtymä Houtskarin ja Korppoon konserttipaikkojen välillä oli pisin festivaalin aikana, ja vaikka sen olisi päässyt kulkemaan bussillakin, tekivät kyytimahdollisuus ja seura matkasta vielä mukavamman! Myös festariseuralaiseni saapuivat paikalle lauantaina, joten loput matkat kuljimme ystävieni autolla tai kävellen. Kävely olikin saaristoon hyvin sopiva liikkumismuoto yhden saaren sisällä, sillä etäisyydet paikasta toiseen olivat lopulta varsin lyhyitä.

Ennen illan konserttia pääsimme majoittumaan, ja tällä kertaa edessä oli pieni seikkailu, sillä majoituimme ystäväni kanssa Naawa Nature Awakening -leirintäalueella puihin viritetyssä tentsile-teltassa. Naawasta sai teltan lisäksi myös makuupussit ja muut yöpymiseen tarvittavat välineet käyttöön, eli niitä ei tarvinnut itse kuljettaa mukana koko viikonloppua. Tentsilen käyttö tuli pian tutuksi, ja siellä oli tunnelmallista nukkua keskikesän lämpimässä yössä, kyyhkysten kujerrusta kuunnellen.

Lauantai-illan konsertti järjestettiin Korppoon kotiseutumuseon puutarhassa. Konsertissa kuultiin musiikkia tasatunnein, ja mahtavien esitysten välissä oli mahdollisuus tutustua museoon sekä nauttia hyvistä tarjoiluista konserttipaikalla. Pienen pieni sadekaan ei haitannut konserttitunnelmaa! Kotiseutumuseon puutarhaa käytettiin ihanasti hyödyksi myös konserttiohjemassa käyrätorven ja klarinetin piiloleikissä. Taiteilijat saivat jälleen teokset heräämään eloon upealla yhteissoitollaan sekä silmiemme edessä syntyneen maalauksen kautta!

Sunnuntaina heräsimme tentsile-teltasta lämpimään aamuun ja pian olikin aika suunnata kohti Korppoon kartanoa ja festivaalin viimeistä konserttia. Kartanolle matka taittui jälleen kävellen lounastauon kautta, välimatkat olivat juuri sopivia kesäisen päivän viettoon kävellen saaristomaisemissa. Konserttipaikkana Korppoon kartano oli sykähdyttävä, ja viikonlopun kruunasi jälleen loistavasti onnistunut, vuodenaikojen ympärille koottu taiteellinen kokonaisuus.

Konsertti oli koottu pianoteoksen ympärille, jonka osien välissä kuultiin muita musiikkiteoksia sekä nähtiin dokumenttielokuva. Pianoteoksen eri osat johdattivat tyylikkäästi tunnelmaa vuodenajasta toiseen, ja muista teoksista erityisen mieleenpainuva oli teos käyrätorvelle ja elektroniselle nauhalle, jossa nauhan ja käyrätorven äänimaailmat sulautuivat kuin yhdeksi soittimeksi.

Kokemukseni ensimmäisellä Aava-festivaalilla oli kaiken kaikkiaan ikimuistoinen ja erittäin onnistunut: mieleeni jäivät erityisesti lämmin ja yhteisöllinen tunnelma, mielenkiintoiset ja hyvin valitut konserttipaikat sekä festivaalille ihanat puitteet luoneet saaristomaisemat!  Ohjelma oli rakennettu kiehtovasti eri teemojen ympärille, ja taiteellinen kokonaisuus olikin vaikuttava ja mukaansatempaava. Monitaiteelliset elementit toivat oman sävynsä eri konsertteihin, ja olikin hienoa nähdä niin erilaisia taiteellisia yhdistelmiä. Odotan jo innolla tulevan kesän festivaalia ja sen tuomia uusia elämyksiä sekä festivaalin ihanaa, välitöntä tunnelmaa!